Post-it keksittiin vahingossa

Vuonna 2004 MoMAssa (The Museum of Modern Art, New York) järjestettiin näyttely, jossa oli esillä toistasataa pientä esinettä. Näyttelyn nimi oli ”Humble Masterpieces”. Siinä oli esillä tuotteita, joita käytämme päivittäin, mutta emme todennäköisesti kiinnitä niihin paljon huomiota. Vaikka nämä esineet ovat kooltaan ja hinnaltaan vaatimattomia, ne ovat korvaamattomia suunnittelun mestariteoksia, ja siksi ihailtavia.

Suomalaisittain kiinnostavaa on, että siinä olivat esillä Aino Aallon ”Tumble” (1932) ja Tapio Wirkkalan ”Incandescent Bulb” (1959). Näyttelyn esineiden tai tavaroiden joukossa oli myös Spencer Silverin ja Art Fryn suunnittelema/keksimä Post-it-lehtiö (1977). Kyllä, sekin on todella pitänyt keksiä.

Tarvittiin oikeastaan kaksi sattumaa, jotka johtivat kaikkien tuntemien post-it-lappujen keksimiseen. Ensimmäinen sattuma oli, kun 3M-yhtiössä työskennellyt Spencer Silver yritti vuonna 1968 kehittää supervahvaa liimaa käytettäväksi lentokoneteollisuudessa. Supervahvan liiman sijaan hänen onnistui kehittää erityisen heikko liima!

Alkuun tämä heikko liima juuri kiinnostanut 3M:n johtoa. Liimassa oli kuitenkin kaksi mielenkiintoista ominaisuutta: Se pystyttiin poistamaan pinnoista niin, ettei se jättänyt mitään jälkiä ja toisekseen sitä pystyttiin käyttämään uudelleen sen erityisen kestävän mikropallorakenteen ansiosta. Näistä kahdesta merkittävästä ominaisuudesta huolimatta kukaan yhtiössä ei keksinyt liimalle myyntikelpoista käyttöä ja niinpä se enemmän tai vähemmän hyllytettiin viideksi vuodeksi.

Vuonna 1973 Silver esitteli liimansa 3M:n uudelle tuotelaboratorion johtajalle Geoff Nicholsonille. Silver myös kertoi, että paras idea käyttää liimaa olisi suihkuttaa sitä ilmoitustaululle, jolloin siihen voisi kiinnittää lappuja ilman nastoja tai teippiä. Idea oli toimiva, mutta sitä ei pidetty potentiaalisena, koska ilmoitustaulujen vuotuinen myynti oli varsin alhainen.

Toinen sattuma oli, kun kemisti Art Fry osallistui Silverin seminaariin, jossa käsiteltiin tätä heikosta tarttuvaa liimaa. Kirkkokuorossa laulanut Fry sai neronleimauksen: hän keksi käyttää Silverin liimaa virsikirjansa kirjanmerkeissä, jolloin ne eivät pudonneet. Fry ehdotti Nicholsonille ja Silverille, että liimaa käytettäisiinkin takaperin: sen sijaan, että tehtäisiin liimalla siveltyjä ilmoitustauluja, laitettaisiinkin liima paperilapuille, jolloin ne voitaisiin kiinnittää kuin tyhjää vaan. Tarvittiin vielä sopivasti päällystetty paperi, jolla liima toimi oikein, ja keksintö oli valmis.

3M johto ei vieläkään uskonut tuotteen olevan onnistunut. Laput lojuivat enimmäkseen hyllyllä, vaikka firman sisällä ne olivat käytössä ja suosittuja. Lopulta vuonna 1977 niille tehtiin testimyynti neljässä kaupungissa, jotta nähtäisiin, kävisivätkö ne kaupaksi. Eivät käyneet, ja tämä vahvisti 3M:n johtoa, että tuote ei ollut kaupallisessa mielessä hyvä.

Maailman kaikkien toimistojen onneksi 3M:n laboratorioväki ei luovuttanut. Heidän mielestään markkinointiosasto oli epäonnistunut, koska tuotteesta ei annettu ihmisille ilmaisia näytteitä. Niinpä vuoden kuluttua ensimmäisestä flopista 3M yritti uudelleen. Se jakoi ilmaisia Post-it-näytteitä valtavan määrän idaholaisessa Boisen kaupungissa. Tällä kertaa homma toimi: 90 % ihmisistä ja yrityksistä, jotka olivat saaneet ilmaisnäytteen, tilasivat niitä lisää! Vertailun vuoksi, tämä ylitti kaksinkertaisesti 3M:n minkään muun tuotteen lanseerauksen alkunopeuden. Kahden vuoden kuluttua tuote julkaistiin kaikkialla muualla Yhdysvalloissa.

Näin toistakymmentä vuotta alkuperäisen keksinnön jälkeen Post-it-muistiinpanolapuista tuli vihdoin hitti ja se on käytössä toimistoissa ympäri maailman. Se on myös yksi maailman viidestä myydyimmästä toimistotuotteesta. Ja myös erittäin suosittu mainoslahja.

Miksi paperi alkuaan ja suurelta osin nykyäänkin on keltainen? Sattumaa tämäkin: 3M:n laboratorion naapurissa sattui olemaan keltaista hukkapaperia ja he tekivät kokeilujaan tällä. Lopulta kun tuotanto käynnistyi, keltainen paperi jäi pysyvään käyttöön. Ei siis kannata uskoa 3M:n selityksiä psykologisesta kontrastista tms. Silkkaa sattumaa!