Liikelahjat kansainvälisessä liiketoiminnassa

Takavuosina kerrottiin esimerkkiä siitä, kuinka lahjan erottaa lahjuksesta: Jos tarjolla on lämmin voileipä ja kylmä olut, kyseessä saattaa olla lahjus. Jos taas tarjolla on kylmä voileipä ja lämmin olut, kyse on aivan varmasti lahjasta. Noin helppoa se oli silloin joskus, kun oli markka ja Kekkonen, Posti- ja lennätinlaitos sekä idänkauppa. Nykyään on toisin. Pienetkin, jopa yhden miehen yritykset pääsevät tai joutuvat toimimaan kansainvälisessä ympäristössä, jossa pelisäännöt ovat erilaisia eri kulttuureissa. Kansainvälisissä tapaamisissa pitää hallita tiedot kokonaisuuksista, on kyettävä zoomaamaan yksityiskohtiin ja painetun esitemateriaalinkin pitää olla kunnossa. Mutta pitää myös tietää bisneslahjoja koskeva kulttuurinen koodi. Jossain liikelahjaa odotetaan itsestäänselvyytenä, toisessa kulttuurissa vaatimattominkin brändilahja saatetaan tulkita lahjukseksi. Jotta tapaamiset sujuvat kunnialla, on liikelahjakulttuuri eri kulttuureissa syytä tuntea.

Terveellä järjellä pärjää varmasti pitkälle: siannahkaista lompakkoa ei kannata antaa lahjaksi muslimimaissa, vaikka niitä olisi jäänyt kuinka jäänyt jakamatta edellisen liikelahjahankinnan yhteydessä. Eikä kannata viedä suomalaista kelloa sveitsiläiselle liikekumppaneille eikä suomalaista viinaa vodkastaan ylpeille puolalaisille. Mutta on hienovaraisempiakin ohjeita, joita kannattaa mahdollisuuksien mukaan seurata, ja kysellä lisää esimerkiksi ulkoministeriön tai kauppakamarien kautta.

Olen ajatellut kirjoittaa useamman blogikirjoitustekstin eri maanosista ja maista. Luontevinta lienee aloittaa eurooppalaisesta kulttuurista. Vaikka erot suomalaiseen kulttuuriin ovat verrattain pieniä, voivat ne kuitenkin olla merkittäviä. Eurooppalaista käytäntöä voisi sanoa maltilliseksi – tai sitten se vain on niin lähellä omaamme, että se vain tuntuu maltilliselta.

Liikelahjakäytännöt Euroopassa

Liikelahjat eivät ole olennaisin osa eurooppalaista liikesuhdetta. Varsinkaan ensimmäisellä tapaamisella eurooppalainen ei yleensä odota saavansa bisneskumppaniltaan lahjaa. Mutta jos sellaisen antaa, vaikka vastoin kulttuurikoodia, ei kyseessä ole suuren mittakaavan moka. Tuhlailevan ylellinen lahja eurooppalaisessa liike-elämässä saattaa antaa antajastaan moukkamaisen vaikutelman. Yleissääntönä Euroopassa voisi muistaa ruotsalaisten viljelemän sanan ”lagom”. Kohtuullisuutta – myös liikelahjoissa.

Eurooppalaiset maat, joissa liikelahjaa odotetaan jo ensimmäisellä tapaamisella ovat Tsekin tasavalta, Puola, Venäjä ja Ukraina. Ensimmäisessä tapaamisessa lahja voi olla vaatimatonkin, makeiset, kahvi…Oman maan kulttuurista kertovat tuotteet toimivat aina. Liikesuhteen kehittyessä lahjojen arvokin saattaa nousta. Näissäkin maissa, varsinkin Puolassa, on kuitenkin syytä muistaa lahjan ja lahjuksen ero.

Eurooppalaisia maita, joissa liikelahjaa ei odoteta ensimmäisellä tapaamisella, mutta jatkossa kyllä, ovat Portugali, Espanja ja Norja. Kansainvälisesti myös Suomi lasketaan tähän ryhmään. Ruotsi on lähinnä tätä ryhmää, mutta sen voisi sijoittaa myös edelliseen. Siellä liikelahjoja arvostetaan muita pohjoismaita enemmän, mutta siellä on myös raja n. 400 kruunua, jonka jälkeen lahja saattaa muuttua lahjukseksi.

Eurooppalaisia maita, joissa liikelahjaa ei odoteta, tai joissa niiden vaihtaminen on harvinaisempaa, ovat Englanti, Ranska, Unkari, Tanska ja Italia. Tosin Italiassa lahjakulttuuri on muuttumassa, ja liikelahjojen vaihtaminen on entistä yleisempää. Kiellettyä lahjojen antaminen ei toki ole näissä viimeisen ryhmänkään maissa, mutta lahjan antamatta jättäminen ei ainakaan ole etikettivirhe.

Teksti perustuu useisiin verkkolähteisiin sekä Arja Mikluhan kirjaan ”Lahjat ja liikelahjat eri maissa”

Lue myös:
Liikelahjojen antaminen – mitä, kenelle ja milloin?
Liikelahjat ja yrityslahjat Kiinassa
Noudata etikettiä ja vältä virheet liikelahjojen antamisessa
Omalla logolla

Löydä tuotteita:
Liikelahjoja
Mainoslahjoja
Yrityslahjoja